Kuinka monta kertaa olet kuullut neuvon olla tekemättä nukkua puhelimesi kanssa huoneessasi? Se näyttää olevan hyvinvointihakkerointi parempaan uneen, ja myönnän, että olen kokeillut sitä muutaman kerran, mutta puhelimeni päätyy aina takaisin yöpöydälleni. Minulla on tapana katsoa puhelintani juuri ennen nukkumaanmenoa – tiedäthän, vain nopea vilkaisu Instagramiin, joka muuttuu 45 minuutin selaamiseksi kauniiden kotien, söpöjen koirien ja muotivinkkien läpi. Sitten herään aloittaakseni uuden nopean rullauksen nähdäkseni, mitä tapahtui nukkuessani. Yhtäkkiä olen ollut hereillä tunnin enkä ole lähtenyt sängyltäni, kun olisin voinut olla ylös ja heidän luonaan, aloittaen päiväni.
Ja katso, minä tiedän sinistä valoa, jota puhelimeni näyttö lähettää ei ole paras nukkumiseen, eikä myöskään sosiaalinen media. Tohtori Sarah M. Unilääketieteeseen erikoistunut neurologi Richey selittää, että vierittäminen ennen nukkumaanmenoa on kaikkea muuta kuin ennakoitavissa. "Kun selaamme sosiaalista mediaa tai uutisia ennen nukkumaanmenoa, emme voi hallita näkemäämme sisältöä", Richey kertoo Apartment Therapylle. ”Saamme nähdä jotain jännittävää, järkyttävää, huolestuttavaa tai yksinkertaisesti ajatuksia herättävää. Tämä tunnestimulaatio yhdessä näytöltä tulevan valon kanssa aktivoi aivomme ja vaikeuttaa nukkumista. Sen sijaan rauhoittava ja ennakoitava nukkumaanmeno-rutiini auttaa meitä saamaan hyvät yöunet."
Tavoitteenani levollisempaa unta ja haluten aloittaa uuden vuoden hyvillä tavoilla, päätin lopullisesti viedä puhelimeni pois makuuhuoneestani.
Päätin pitää tämän kokeilun yksinkertaisena ja olla luomatta suuria rajoja kun Olin puhelimen päällä ja pois päältä – mutta sen sijaan keskityin siihen missä. Puhelinta ei sallittu makuuhuoneeseen, piste. Se tarkoitti, ettei aamulla rullaa heti, kun avasin silmäni aamulla, eikä pm. rullaamalla sängyssä rentoutumisena. Kun oli aika pakata se yöksi, puhelin pysyi kytkettynä keittiön tiskille, ja siellä se seisoi, kunnes oli aika käyttää sitä aamulla. Suurimmaksi osaksi tässä kokeilussa ei ollut puhelinta makuuhuoneessa.
En valehtele ja sano, että tämä kokeilu sujui ongelmitta. Aloitin maanantaina, ja ensimmäisenä päivänä huomasin hajamielisesti rullaavani sängyssä. Mieheni yllätykseksi huusin puhelimelleni: "Sinua ei päästetä tänne!" ja marssin itseni takaisin keittiöön kytkemään puhelimeni virtalähteeseen ja jättämään hyvästit. Yllättävintä oli, etten edes tiennyt tekeväni sitä, ja tajusin, että rullauksestani oli tullut niin toisarvoista, rullasin ajattelematta. Jep. Vanhat tavat kuolevat, ja yritin olla lempeä itselleni, kun tunsin tutun halun kurkottaa puhelinta ja tarkistaa sähköpostini miljoonannen kerran, juuri ennen kuin oli aika lyödä heinää.
Tiistai ei ollut paljon parempi, koska heräsin, nousin sängystä ja katsoin puhelimeni keittiössä heti. Toki puhelin oli poissa makuuhuoneesta, mutta sainko todella hyödyn, jos heräsin heti ja rullasin - vain keittiössä sängyssä? Huomasin pian, että tarvitsin jotain muuta aamukääröni tilalle, ja siitä lähtien pystyin valmistautumaan onnistuneeseen ja tulokselliseen aamuun.
Keskiviikko- ja perjantaiaamuisin pidin kirjaa yöpöydälläni ja vietin 15 minuuttia sängyssä lukemiseen, mikä oli mukava tapa rentoutua arkeen tyypillisen Instagram- ja sähköposti-kirjautumiseni sijaan. Tällä hetkellä lukemani kirja on itseapukirja, ja aamulla positiivisen lukeminen sai ajatukseni oikealle jalalle. Huomasin selvästi tuntevani vähemmän ahdistusta päivinä, jolloin luin sen sijaan, että rullasin ensin, mikä tuntui suurelta voitolta. Päätin myös lopettaa puhelimeni käytön klo 21.00, jolloin minulla oli aikaa rentoutua ja rauhoittua muun muassa laatuajan mieheni kanssa, esityksen katsomisen tai lukemisen parissa. Kytken puhelimeni verkkovirtaan klo 21. ja sen syrjään ottaminen tuntui hyvin harkitulta valinnalta sen sijaan, että olisi tuonut sen makuuhuoneeseen huomaamatta. Ja suureksi yllätyksekseni tämä oli viikon helpoin muutos. En missannut yhtään iltarullaani!
Torstaina minulla oli aamutreffit itseni kanssa ja varmistin, että olin valmistautunut ja valmis lähtemään edellisenä iltana. Laitoin kuntoiluvarusteeni esille, pakkasin kuntosalilaukun, latasin kuulokkeet ja minulla oli soittolista valmiina. Tein tämän myös viikonloppuna, ja näinä aamuina oli vähän ajattelua, koska omaksuin "nouse ylös ja mene" -mentaliteedin. Tunsin kiusausta kirjautua sisään sähköpostilla, kun olin ovella ja kuntosalilla, koska minulla oli puhelimeni mukana musiikin soittamista varten, ja vilkaisin perjantaina postilaatikkoani. Olin kuitenkin ylpeä itsestäni, että jätin sen lyhyeksi ja palasin käsillä olevaan tehtävään, joka oli harjoitukseni, sen sijaan, että putoaisin internetin kaninkoloon. Mielestäni vaikein osa treeneissä on vain päästä ulos ovesta ja ilmestyä kuntosalille, ja puhelimeni poissa makuuhuoneesta auttoi tässä varmasti. En makaa rullaamassa päiväni ensimmäisen tunnin aikana. Sen sijaan pystyin nousemaan ylös ja lähtemään.
Tajusin kuinka paljon pidän aamuistani ja kuinka paljon aikaa sain takaisin, kun hylkäsin aamurullan. Uneni oli rauhallista ja syvää, mutta tarve herätä ja kurkottaa puhelintani on edelleen vahva. Aion jatkaa kokeilua, ja varsinkin viikon aikana olen innoissani voidessani jatkaa lukemista ja harjoittelua ennen kuin aloitan työn.
Kaipasin kuitenkin esteettisesti miellyttäviä Instagram-kuvia, varsinkin viikonloppuaamuisin, kun en pyytänyt itseltäni olla erittäin tuottava. Toivoin lyhyitä, rauhallisia rullailuja sängyssä, joita taidan sallia itselleni lauantaisin ja sunnuntaisin. Puhelimen pitäminen poissa makuuhuoneesta oli loistava tapa uudistaa aamu- ja iltarutiinejani, ja olen ylpeä itsestäni, että näin kokeilun läpi kaikki seitsemän päivää. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka haluavat laatuaikaa poissa laitteestaan!