Mielestäni kodit ovat kuin ystävyyssuhteita, jotka juoksevat ja virtaavat, käyte läpi hyviä aikoja ja pahoja, rakkautta ja turhautumista, jännitystä ja tylsyyttä, mutta Jos löydät sellaisen, jonka tiedät syvältä olevan todella erityinen, sitoa itsesi, ripustat itsesi ja toivot lopulta oppivan, mitä elämän opetuksia sen täytyy opettaa sinulle.
Jokainen kotini, jossa olen asunut, on opettanut minulle jotain uutta: Las Vegasin kolmen kerroksen kaupunkitalon täyttämisen, puhdistamisen ja sisustamisen oppimisesta puhdistukseen, organisointiin ja pitämällä puhtaana Santa Barbaran 400 neliöjalkarasia, jotta luodaan tilaa ja viihdyttäviä ratkaisuja pieneen duplex-palveluun ilman keittiötä tai ruokapöytä Losissa Angeles. Kaikkien näiden ja monien muiden kautta olen kamppaillut löytää ratkaisuja kotini kieroihin ja esteet, mutta ovat tulleet voittajaksi lisäämällä tietämystä, luovuutta ja luottamusta puuttuakseen seuraava.
Ja nyt, kun mieheni ja minä olemme ostaneet ensimmäisen kodimme, minun on pakko oppia minulle perimmäinen oppitunti: kärsivällisyys. Kun saimme tämän talon, rakennetun vuonna 1919, ystäväni kertoi minulle, että se opettaisi minulle kärsivällisyyttä ja että se olisi hyvä minulle. Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta se pelotti minua täysin, koska en voi elää kaaoksessa ja keskeneräisissä tiloissa enkä ollut varma, pystynkö sopeutumaan. Olen yleensä työtä tekevä työ, en nuku ja saa sen kaiken aikaan viikossa muuton jälkeen, mutta se on muuttumassa.
Nopeasti viimeistelty asuintila on mahdoton nyt, ja minulla on suunnitelmia, joiden toteuttaminen vie päiviä, viikkoja ja vuosia. Motivaationi on täysin siirtynyt tarpeesta saada nopeasti ratkaistu tilauksen tekemiseen hitaasti kodiksi. Kaksi kuukautta minulla on edelleen laatikot jokaisessa huoneessa. Minulla on vielä paljon maalattavaa, rakennettavia asioita, huonekaluja löydettävissä, seinät luotava koko ajan dokumentoidessaani. Olen mennyt viljaa vastaan ja hidastunut. En vain omistaa olla kärsivällinen minä itse asiassa haluta olla ja se tuntuu hyvältä. Haluan, että kaiken on vain kuinka kuvitellaan sitä, ja sitä ei tapahdu yön yli, ja olen siinä hyvin. Tämä on minulle hyvin uusi tapa tehdä asioita ja voi olla toisinaan turhauttavaa, mutta kun herään melkein tyhjässä makuuhuoneessani ja kävelen alas puoli maalatut portaat kolmella neljäsosalla käsijohteella läpi olohuoneessa, jossa ei ole sovittuja verhoja, keskeneräisiä seiniä, ilman sivupöytäjä ja nollataiteellisia seiniä, keittiööni ja astuen puukalon yli, kulkenut rikkoutuneen laatikon minne olen melkein valmis aamiaisen nurkkaan paneelin valmistus, hymy leviää kasvoilleni ja rauhan ja onnellisuuden tunne täyttää minut kääntyessään ympäri ja tunnen kiitollisuutta siitä, että tämä koti on opettanut minulle uuden tavan olla.
