En ole koskaan ollut henkilö, joka rakasti lapsellisia tiloja, joten kun huomasimme odottavan ensimmäistä poikaamme, tiesin, että halusin perustaa päiväkoti pikku miehelle vauvan sijasta.
Halusimme, että sillä olisi merkitystä ja että se olisi tila, josta hän voisi kasvaa ollessaan rauhoittava ja stimuloiva hänelle vastasyntyneenä. Mutta ennen kaikkea halusimme pitää huoneesta, koska meidän on oltava siellä niin paljon.
Päätimme mennä ”keskiyön taivaan” teemaan. Maalasimme yhden seinän tummaksi tummansiniseksi ja loput kiviväriseksi. Käsin vasaratut metallitähdet ja vanhat astrologiset kaaviot yhdessä Hubble-kaukoputken todellisten valokuvien kanssa kokoontuivat galleriaan näytölle aksenttiseinään hänen sängyn päälle. Tein matkapuhelimen Anthropologien BHLDN-metallisista seppeleistä. Löysimme hämmästyttävän maapallon ottomaanin Urban Outfittersistä. Anthropologien nupit ruusutti esiin valkoisen Ikea-lipaston, ja paikallisesta antiikkikaupasta löytynyt vintage-levyteline löysi kodin lipaston päälle kirjatelineenä. Mieheni äiti antoi meille pienen rumpalin miettimään, mikä oli aikaisemmin mieheni. Laitoimme rumpukalon ja vintage-nuolen pieneen maljakkoon nyökkäämällä poikamme nimeä: Cadence Archer. Toisen huoneen, täällä Apartment Therapy, huoneen innoittamana tein sen sytyttävän kankaan maalaamalla tavallisen käsityön kankaalle jäljellä olevalla seinämaalilla ja lävistämällä sitten pieniä led-valoja sen läpi. Laitoimme huoneeseen myös pieniä yöeläimiä… pieni lepakko ja kameleontti olivat osa omia lapsuudeni beanie-vauvamallistoani.